Muita sivuja

Tämä on oiva projekti. Saa käyttää vihdoinkin niitä kankaanpaloja, nappeja ja neppejä, nauhoja, joita on säilyttänyt tulevaisuuden varalle. Materiaalit, joita ei ole halunnut heittää pois, saavat vihdoin arvoisensa käyttötarkoituksen. On tyhjennetty niin omia kuin äidinkin varastoja. Toivottavasti lukija kokisi tämän kirjan jännittäväksi aarreaitaksi, tekeminen on ainakin tuntunut siltä.


Raitoja teltassa?


Joku on piilossa...


...ja välillä saa koskea miltä hattara tuntuu.

Vielä on yksi sivu tekemättä. Idea on, mutta eräs materiaali hukassa... Kunhan puuttuva sivu vielä syntyy on edessä kansien tekeminen. Jännittävää nähdä kirja valmiina. Tuliko siitä sellainen kuin ajattelimme ja olemmeko huomioineet tarpeeksi lukijaa? Se jää nähtäväksi, mutta ensin se yksi sivu...

Laivakoira autolautalla

Yksi suosikkisivuista on ehdottomasti karvainen sivu. Se on koiran turkki, lilan värinen mutta niin oikean tuntuinen. Sitä on ihana silitellä ja tunnustella, eikä se aiheuta allergiaa, korkeintaan koirakuumeen.


Ensi tuli laiva ja sitten piti tehdä vielä pari autoakin. Kävin äidin nappi- ja nauhavarastolla ja sieltä löytyi auton ´renkaat´. Autot on hyvä kiinnittää sivuihin, etteivät unohdu lukijoiden matkaan. Aika sympaattisia.


Laivan pintamateriaali oli varsinainen löytö. Metallinhohtoinen ja tuntuinen kangas, jonka käyttötarkoitus jää mietityttämään. Mihinkä sitä voisi käyttää muuten?
Laivan kyljen saa vetoketjulla auki ja autot sujahtavat ruumaan, ainakin hetkeksi.

Toffeinen kärsä

Kärsä oli ensimmäinen ideamme kirjaa mietittäessä. Elefantin kärsä on lähemmäs kaksi ja puoli metriä pitkä. Ihan niin pitkää ei Einon kärsästä tullut, mutta aika lähelle kuitenkin. Materiaali on hämmentävää keinonahkaa, jossa on käärmeennahkamainen kuosi. Emme ole koskaan päässeet koskemaan oikeaa norsua, mutta tältä se meistä voisi tuntua.

Kärsässä mahtavinta on ehkä kuitenkin sen pituus. Pientä mietiskelyä aiheutti se miten kärsän voisi paketoidan kirjan sisään, mutta näin sen ratkaisin. Lopputulos on aika hauska.

Taikurin hatusta

Kirja on valmistumaan päin. Pidin tässä taannoin askarteluviikonlopun ja keskityin vain ompelemaan ja unohdin hetkeksi kaiken muun.

Silinteriä aloin tekemään jo paljon aiemmin, mutta se on ollut loppuviimeistelyä vaille valmis. Eilen surahti taas ompelukone ja valmista tuli.

Taikurin hatusta kurkistaa silkkihuivi ja pupunen...