Tämä on oiva projekti. Saa käyttää vihdoinkin niitä kankaanpaloja, nappeja ja neppejä, nauhoja, joita on säilyttänyt tulevaisuuden varalle. Materiaalit, joita ei ole halunnut heittää pois, saavat vihdoin arvoisensa käyttötarkoituksen. On tyhjennetty niin omia kuin äidinkin varastoja. Toivottavasti lukija kokisi tämän kirjan jännittäväksi aarreaitaksi, tekeminen on ainakin tuntunut siltä.
Raitoja teltassa?
Joku on piilossa...
...ja välillä saa koskea miltä hattara tuntuu.
Vielä on yksi sivu tekemättä. Idea on, mutta eräs materiaali hukassa... Kunhan puuttuva sivu vielä syntyy on edessä kansien tekeminen. Jännittävää nähdä kirja valmiina. Tuliko siitä sellainen kuin ajattelimme ja olemmeko huomioineet tarpeeksi lukijaa? Se jää nähtäväksi, mutta ensin se yksi sivu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti