Laivakoira autolautalla

Yksi suosikkisivuista on ehdottomasti karvainen sivu. Se on koiran turkki, lilan värinen mutta niin oikean tuntuinen. Sitä on ihana silitellä ja tunnustella, eikä se aiheuta allergiaa, korkeintaan koirakuumeen.


Ensi tuli laiva ja sitten piti tehdä vielä pari autoakin. Kävin äidin nappi- ja nauhavarastolla ja sieltä löytyi auton ´renkaat´. Autot on hyvä kiinnittää sivuihin, etteivät unohdu lukijoiden matkaan. Aika sympaattisia.


Laivan pintamateriaali oli varsinainen löytö. Metallinhohtoinen ja tuntuinen kangas, jonka käyttötarkoitus jää mietityttämään. Mihinkä sitä voisi käyttää muuten?
Laivan kyljen saa vetoketjulla auki ja autot sujahtavat ruumaan, ainakin hetkeksi.

Toffeinen kärsä

Kärsä oli ensimmäinen ideamme kirjaa mietittäessä. Elefantin kärsä on lähemmäs kaksi ja puoli metriä pitkä. Ihan niin pitkää ei Einon kärsästä tullut, mutta aika lähelle kuitenkin. Materiaali on hämmentävää keinonahkaa, jossa on käärmeennahkamainen kuosi. Emme ole koskaan päässeet koskemaan oikeaa norsua, mutta tältä se meistä voisi tuntua.

Kärsässä mahtavinta on ehkä kuitenkin sen pituus. Pientä mietiskelyä aiheutti se miten kärsän voisi paketoidan kirjan sisään, mutta näin sen ratkaisin. Lopputulos on aika hauska.

Taikurin hatusta

Kirja on valmistumaan päin. Pidin tässä taannoin askarteluviikonlopun ja keskityin vain ompelemaan ja unohdin hetkeksi kaiken muun.

Silinteriä aloin tekemään jo paljon aiemmin, mutta se on ollut loppuviimeistelyä vaille valmis. Eilen surahti taas ompelukone ja valmista tuli.

Taikurin hatusta kurkistaa silkkihuivi ja pupunen...

Turkulaisnaiset tekevät koskettelukirjaa näkövammaisille lapsille

Klikkaa ja katso Turku-TV:n video:

Turkulaisnaiset tekevät koskettelukirjaa näkövammaisille lapsille: "Näkövammaisille suunnatuista selkokielisistä koskettelukirjoista on valtava pula ja turkulaisnaiset päättivät tarttua haasteeseen."

Eino julkisuudessa

Tänään klo 18.30 olemme Turku TV:ssä kertomassa koskettelukirjan tekemisestä ja huomenna julkaistaan Turun Sanomissa juttu samasta aiheesta. Kaikki vaan mukaan värkkäämään koskettelukirjoja. Hiihtolomalla on hyvä aloittaa!

Päivi R. on ahkeroinut jo seitsemän "kuva"-sivua valmiiksi ja lopputulos on tosi hieno. Kuka tahansa lapsi tai aikuinen haluaisi päästä hiplaamaan näitä koskettelusivuja, uskallan mainostaa.

Kirja ommellaan, ei paineta

Olemme kuulleet tutuiltamme kysymyksiä siitä, miten kirja oikein painetaan. Ei sitä paineta lainkaan vaan kyse on yksittäiskappaleesta, joka ommellaan kuin pehmolelu kokoon sivu kerrallaan. Kirja lahjoitetaan Celiaan eli näkövammaisten kirjastoon.

Sivujen pohjakankaaksi sopii yksivärinen, likaa hylkivä kangas, jolle kuvat tehdään kohokuvioina. Kuvion pitäisi tunnusteltaessa erottua hyvin taustasta. Värikontrasti kuvan ja taustan välillä olisi myös hyvä olla suuri, jotta heikosti näkevät lapset voivat myös silmillään nähdä jotakin, eivät vain sormenpäillään. Kuvien pitää olla selkeitä ja niiden pitää olla hyvin kiinnitetty, etteivät pikkulapset saa niitä heti irti. Osa sivuista voi olla yhtä koskettelupintaa. Meidän kirjassamme koiran turkki on esimerkiksi koko sivun kokoinen tunnustelupinta, ei muotoon leikattu kuva. Eino itse on erillinen lelu, joka kulkee kirjan mukana sen lainaajalle.

Toivottavasti saamme talkootyöllä tehtyä kirjasta kaksoiskappaleenkin Celian kirjastoon. Päivi R. kertoi, että kolme sivua yhdeksästä alkaa olla valmiina!

Ohjeita koskettelukirjan tekijöille löytyy:
www.celia.fi/ohjeitakktekijoille

Hauska tapa tehdä hyvää, tee sinäkin kirja! Moni on kiinnostunut koskettelukirjoista kuultuuaan niistä meiltä ensimmäistä kertaa.

Hahmottuuhan se

Ruokahalu kasvaa syödessä :) ensin piti tehdä simppeli hahmo ja sitähän se toki on, mutta pitihän sitä sitten vielä laittaa vähän täytettäkin, että hahmosta tulisi kolmiulotteisempi ja hameen ompelu...ei kelvannut ensimmäinen, eikä toinen ja kolmaskin taisi mennä vielä kierrätykseen. Lopputulos on kuitenkin aika hurmaava, käsillään seisova tyttö. Einon ystävä?