Kirja ommellaan, ei paineta

Olemme kuulleet tutuiltamme kysymyksiä siitä, miten kirja oikein painetaan. Ei sitä paineta lainkaan vaan kyse on yksittäiskappaleesta, joka ommellaan kuin pehmolelu kokoon sivu kerrallaan. Kirja lahjoitetaan Celiaan eli näkövammaisten kirjastoon.

Sivujen pohjakankaaksi sopii yksivärinen, likaa hylkivä kangas, jolle kuvat tehdään kohokuvioina. Kuvion pitäisi tunnusteltaessa erottua hyvin taustasta. Värikontrasti kuvan ja taustan välillä olisi myös hyvä olla suuri, jotta heikosti näkevät lapset voivat myös silmillään nähdä jotakin, eivät vain sormenpäillään. Kuvien pitää olla selkeitä ja niiden pitää olla hyvin kiinnitetty, etteivät pikkulapset saa niitä heti irti. Osa sivuista voi olla yhtä koskettelupintaa. Meidän kirjassamme koiran turkki on esimerkiksi koko sivun kokoinen tunnustelupinta, ei muotoon leikattu kuva. Eino itse on erillinen lelu, joka kulkee kirjan mukana sen lainaajalle.

Toivottavasti saamme talkootyöllä tehtyä kirjasta kaksoiskappaleenkin Celian kirjastoon. Päivi R. kertoi, että kolme sivua yhdeksästä alkaa olla valmiina!

Ohjeita koskettelukirjan tekijöille löytyy:
www.celia.fi/ohjeitakktekijoille

Hauska tapa tehdä hyvää, tee sinäkin kirja! Moni on kiinnostunut koskettelukirjoista kuultuuaan niistä meiltä ensimmäistä kertaa.

Eino Elefantti

Ajatus kirjan tekemisestä syntyi minun (Päivi B:n) päässä, kun Onnimanni-lehti julkaisi jutun koskettelukirjoista ja Celia-kirjastosta. Kirjoista on kuulemma kova pula, eivätkä lapset saa lainata kuin pari kirjaa kerrallaan.

Pyysin mukaan työkaverini Päivi R:n, joka on paitsi graafinen suunnittelija myös käsityöihminen. Tätä kirjaa ei voi tehdä tietokoneella vaan se ommellaan, liimataan ja askarrellaan kokoon. Koskettelukirja on kirjan ja lelun välimuoto. Lapsi tunnustelee sivua sormillaan ja keksii vähitellen, mitä sivulla olevat elementit ovat ja miten ne kuuluvat yhteen sadun kanssa, jonka aikuinen hänelle lukee. Joka toinen sivu kirjassa on tekstisivu, joka päällystetään läpinäkyvällä sokeainkirjoituksella. Kaima onkin jo kehitellyt kiinnostavia "visuaalisia", kuvallisia ideoita.

Kävimme tutustumassa Celian lastenkirjaston koskettelukirjoihin 14.10. ja aloimme ymmärtää, kuinka valtava työ yhden kirjan kokoamisessa on. Samalla kuitenkin innostus kasvoi. Projekti on jo nyt opettanut ajattelemaan joitakin tapojamme hahmottaa maailmaa näkevien tavoiksi ja kyseenalaistanut ajatustapojamme. Ajattelemme esimerkiksi, että jokin muoto ei näy kokonaan, mutta loput esineestä tai olennoista on kuitenkin olemassa. Tämä ajatustapa on sokeille lapsille vieras. Eläimen kaikkien neljän raajan on olteva "näkyvillä" eli kosketeltavana, muuten lapsi ajattelee, että niitä on vähemmän. Oikeastaan pohdimme tässä sitä, mikä on kuva.

Sadun aihekin on jo selvillä: tarina kertoo Eino Elefantista, joka karkaa sirkuksesta ja matkaa laivalla Etelä-Afrikkaan asumaan siellä, missä sen kuuluisikin asua. Nyt vain pitäis kirjoittaa se satu! Kirjoitus on minun harteillani ja sitten toisen Päivin kanssa kehittelemme, miten kirjoittamaani muokataan kirjan kokonaisuutta ajatellen. Samalla Päivi R. kehittelee jo mielessään fyysistä kirjaa.

Tästä siis lähdemme liikkeelle nyt lokakuussa!