Joululoman ihme: sain Einon tarinan kirjoitettua! Lähetin sen toiselle Päiville ja katsotaan, mitä hän siitä pitää. Ehkä Einomme ovat olleet ihan erilaisia koko ajan. Nyt pitää saattaa mielikuvamme yhteen. Minun Einostani tuli leuhkempi ja nenäkkäämpi kuin luulin, mutta hauskempi. Näköjään muhitus on puoli työtä, sillä kirjoitin juttua vain tämän päivän tai oikeammin muutaman tunnin. Tarina kypsyi syntyäkseen.
Onnellista Uutta Vuotta!
29.12.2010
10.12.2010
Satupäivä 9.12.10
Hyvää valtakunnallista Satupäivää! Päivän teemana on "Satu elää meissä kaikissa". Se on kyllä niin totta. Tarinat muokkaavat käsitystämme maailmasta, minästä ja muista ihmisistä. Luin vuosi sitten Harry Potter -sarjan ja oli hienoa solahtaa fantasian maailmaan. Kun kaikki illat seikkaili Harryn matkassa, alkoi nähdä taikaa myös arjessa. Olen edelleen varma, että oikein hyvät valokuvat osaavat vilkuttaa kuten velhokuvat.
2.12.2010
Eino on ajatuksissani
Eino ei ole vielä lähtenyt liikkeelle. Se kiertää ajatuksissani, ainakin silloin tällöin. Tarkoitukseni on aloittaa Einosta ja sen askartelusta/ompelusta/neulomisesta...tekniikka on vielä auki. Niin paljon olen saanut tehtyä, että olen tulostanut afrikkalaisen norsun kuvia. Seuraavaksi tarkoituksena on kaavoittaa norsu ja sen jälkeen on ehkä jo valmistustekniikkakin mietittynä...
Mukava yllätys oli, että saimme Grafia ry:n apurahan kirjan tekemiseen tai sen materiaalikustannuksiin. Kiitos siitä.
Mukava yllätys oli, että saimme Grafia ry:n apurahan kirjan tekemiseen tai sen materiaalikustannuksiin. Kiitos siitä.
17.11.2010
Einon nimpparit
Syksy kiitää ohi hirveää vauhtia, eikä Einon tarinasta ole vielä riviäkään paperilla. Onneksi sentään olemme jutelleet tarinasta toisen Päivin kanssa, joten hän voi kehitellä ideaa jossain mielensä sopukoissa samaan aikaan, kun itse haudutan tarinaa mielessäni. Tänään on Einon nimipäivä, mikä taas saa miettimään, miten Eino pääsisi sirkuksesta pois. Eino Elefantti ei pidä sirkuksen melusta, sen tiedän. Siksi se haluaa lähteä avarammille seuduille, lämpöön ja hiljaisuuteen.
Muille kirjojen tekijöille lohdutukseksi: alku on näköjään hidasta ja hankalaa!
Muille kirjojen tekijöille lohdutukseksi: alku on näköjään hidasta ja hankalaa!
2.11.2010
Sokeain viikko
Ensi viikolla 7.-14.11.2010 vietetään sokeain viikkoa. Ehkä se motivoi Einon tarinan kirjoittamiseen. Syksyn kiireet ovat peittäneet kirjahankkeen alleen, mutta mielessä se pyörii ainakin kerran päivässä.
22.10.2010
Eino Elefantti
Ajatus kirjan tekemisestä syntyi minun (Päivi B:n) päässä, kun Onnimanni-lehti julkaisi jutun koskettelukirjoista ja Celia-kirjastosta. Kirjoista on kuulemma kova pula, eivätkä lapset saa lainata kuin pari kirjaa kerrallaan.
Pyysin mukaan työkaverini Päivi R:n, joka on paitsi graafinen suunnittelija myös käsityöihminen. Tätä kirjaa ei voi tehdä tietokoneella vaan se ommellaan, liimataan ja askarrellaan kokoon. Koskettelukirja on kirjan ja lelun välimuoto. Lapsi tunnustelee sivua sormillaan ja keksii vähitellen, mitä sivulla olevat elementit ovat ja miten ne kuuluvat yhteen sadun kanssa, jonka aikuinen hänelle lukee. Joka toinen sivu kirjassa on tekstisivu, joka päällystetään läpinäkyvällä sokeainkirjoituksella. Kaima onkin jo kehitellyt kiinnostavia "visuaalisia", kuvallisia ideoita.
Kävimme tutustumassa Celian lastenkirjaston koskettelukirjoihin 14.10. ja aloimme ymmärtää, kuinka valtava työ yhden kirjan kokoamisessa on. Samalla kuitenkin innostus kasvoi. Projekti on jo nyt opettanut ajattelemaan joitakin tapojamme hahmottaa maailmaa näkevien tavoiksi ja kyseenalaistanut ajatustapojamme. Ajattelemme esimerkiksi, että jokin muoto ei näy kokonaan, mutta loput esineestä tai olennoista on kuitenkin olemassa. Tämä ajatustapa on sokeille lapsille vieras. Eläimen kaikkien neljän raajan on olteva "näkyvillä" eli kosketeltavana, muuten lapsi ajattelee, että niitä on vähemmän. Oikeastaan pohdimme tässä sitä, mikä on kuva.
Sadun aihekin on jo selvillä: tarina kertoo Eino Elefantista, joka karkaa sirkuksesta ja matkaa laivalla Etelä-Afrikkaan asumaan siellä, missä sen kuuluisikin asua. Nyt vain pitäis kirjoittaa se satu! Kirjoitus on minun harteillani ja sitten toisen Päivin kanssa kehittelemme, miten kirjoittamaani muokataan kirjan kokonaisuutta ajatellen. Samalla Päivi R. kehittelee jo mielessään fyysistä kirjaa.
Tästä siis lähdemme liikkeelle nyt lokakuussa!
Pyysin mukaan työkaverini Päivi R:n, joka on paitsi graafinen suunnittelija myös käsityöihminen. Tätä kirjaa ei voi tehdä tietokoneella vaan se ommellaan, liimataan ja askarrellaan kokoon. Koskettelukirja on kirjan ja lelun välimuoto. Lapsi tunnustelee sivua sormillaan ja keksii vähitellen, mitä sivulla olevat elementit ovat ja miten ne kuuluvat yhteen sadun kanssa, jonka aikuinen hänelle lukee. Joka toinen sivu kirjassa on tekstisivu, joka päällystetään läpinäkyvällä sokeainkirjoituksella. Kaima onkin jo kehitellyt kiinnostavia "visuaalisia", kuvallisia ideoita.
Kävimme tutustumassa Celian lastenkirjaston koskettelukirjoihin 14.10. ja aloimme ymmärtää, kuinka valtava työ yhden kirjan kokoamisessa on. Samalla kuitenkin innostus kasvoi. Projekti on jo nyt opettanut ajattelemaan joitakin tapojamme hahmottaa maailmaa näkevien tavoiksi ja kyseenalaistanut ajatustapojamme. Ajattelemme esimerkiksi, että jokin muoto ei näy kokonaan, mutta loput esineestä tai olennoista on kuitenkin olemassa. Tämä ajatustapa on sokeille lapsille vieras. Eläimen kaikkien neljän raajan on olteva "näkyvillä" eli kosketeltavana, muuten lapsi ajattelee, että niitä on vähemmän. Oikeastaan pohdimme tässä sitä, mikä on kuva.
Sadun aihekin on jo selvillä: tarina kertoo Eino Elefantista, joka karkaa sirkuksesta ja matkaa laivalla Etelä-Afrikkaan asumaan siellä, missä sen kuuluisikin asua. Nyt vain pitäis kirjoittaa se satu! Kirjoitus on minun harteillani ja sitten toisen Päivin kanssa kehittelemme, miten kirjoittamaani muokataan kirjan kokonaisuutta ajatellen. Samalla Päivi R. kehittelee jo mielessään fyysistä kirjaa.
Tästä siis lähdemme liikkeelle nyt lokakuussa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)