Eino Elefantti

Ajatus kirjan tekemisestä syntyi minun (Päivi B:n) päässä, kun Onnimanni-lehti julkaisi jutun koskettelukirjoista ja Celia-kirjastosta. Kirjoista on kuulemma kova pula, eivätkä lapset saa lainata kuin pari kirjaa kerrallaan.

Pyysin mukaan työkaverini Päivi R:n, joka on paitsi graafinen suunnittelija myös käsityöihminen. Tätä kirjaa ei voi tehdä tietokoneella vaan se ommellaan, liimataan ja askarrellaan kokoon. Koskettelukirja on kirjan ja lelun välimuoto. Lapsi tunnustelee sivua sormillaan ja keksii vähitellen, mitä sivulla olevat elementit ovat ja miten ne kuuluvat yhteen sadun kanssa, jonka aikuinen hänelle lukee. Joka toinen sivu kirjassa on tekstisivu, joka päällystetään läpinäkyvällä sokeainkirjoituksella. Kaima onkin jo kehitellyt kiinnostavia "visuaalisia", kuvallisia ideoita.

Kävimme tutustumassa Celian lastenkirjaston koskettelukirjoihin 14.10. ja aloimme ymmärtää, kuinka valtava työ yhden kirjan kokoamisessa on. Samalla kuitenkin innostus kasvoi. Projekti on jo nyt opettanut ajattelemaan joitakin tapojamme hahmottaa maailmaa näkevien tavoiksi ja kyseenalaistanut ajatustapojamme. Ajattelemme esimerkiksi, että jokin muoto ei näy kokonaan, mutta loput esineestä tai olennoista on kuitenkin olemassa. Tämä ajatustapa on sokeille lapsille vieras. Eläimen kaikkien neljän raajan on olteva "näkyvillä" eli kosketeltavana, muuten lapsi ajattelee, että niitä on vähemmän. Oikeastaan pohdimme tässä sitä, mikä on kuva.

Sadun aihekin on jo selvillä: tarina kertoo Eino Elefantista, joka karkaa sirkuksesta ja matkaa laivalla Etelä-Afrikkaan asumaan siellä, missä sen kuuluisikin asua. Nyt vain pitäis kirjoittaa se satu! Kirjoitus on minun harteillani ja sitten toisen Päivin kanssa kehittelemme, miten kirjoittamaani muokataan kirjan kokonaisuutta ajatellen. Samalla Päivi R. kehittelee jo mielessään fyysistä kirjaa.

Tästä siis lähdemme liikkeelle nyt lokakuussa!