Työssään graafisena suunnittelijana Päivi Roström on tottunut lehtien kuvasuunnitteluun, joten hän käytti samantapaisia työkaluja suunnitellessaan Eino Elefantin kuvitusta. Aluksi hän teki sivukartan, kuten lehtityössä on tapana.
"Kävimme yhdessä kaiman kanssa läpi, mitkä asiat ja henkilöt nousevat tekstistä esiin. Heti käytyämme Celiassa keksin, että haluan kirjaan norsun kärsän oikeassa koossa mukaan. Ihan aitoihin mittoihin emme päässeet, mutta 1,5 metriä pitkä tekonahkainen kärsä on taiteltuna kirjan välissä. Idea siihen syntyi, kun puhuimme Celian asiantuntijan kanssa paljon mittasuhteiden hahmottamisen keinoista", Roström kertoo.
Tekstin ja kuvan piti kulkea käsi kädessä ja tukea toisiaan, kuten näkevienkin lasten kirjoissa.
"Ennen kuin Päivi B. kirjoitti joulun aikaan sadun paperille, en tiennyt siitä muuta kuin sen, että Eino haluaa sirkuksesta Afrikkaan. Ajattelin, että Eino on kiltti, mutta jämäkkä ja itsepäinen. Kaikki muu kuvitus kuin kärsäidea syntyi luettuani tekstin. Eino muokkaantuu netistä löytyneiden valmiiden kaavojen pohjalta. Sen korvien muoto, terävät silmät ja päättäväinen asento tekivät Einosta omaperäisen", Roström sanoo.
Ensimmäinen kuvitusidea kärsän jälkeen oli sirkusteltta. Muita miljööseen liittyviä elementtejä olivat hattara, laiva ja savannin heinä.
"Halusimme vaihdella yksityiskohtaisia kuvia ja koskettelupintoja vuorotellen. Laivakoiran turkki on pelkkänä pintana, samoin savannin heinä. Hattara, sirkusteltta ja tanssijatar Irene on kuvattu yksityiskohtaisemmin."
Kuten aluksi ajattelimmekin, pohdimme kaiken aikaa sitä, miten näkevä ja sokea hahmottavat eri tavalla jotkut sanat ja kuvat. Nauroimme itsellemme, kun emme huomanneet, ettei jotakin kuvaa tai sanaa voi hahmottaa ilman näköaistia. Henkilöt olivat mukana eri tavoin. Eino on erillinen lelu, jota lapsi voi pitää kädessä, Irene on kuvattu kokonaan päästä varpaisiin. Pikkarainen, jonka mukana lukija tulee sirkukseen, on mukana vain niin, että seuraamme hänen katsettaan (sic) ja muita aistejaan sirkukseen ja sieltä pois. Sami-koira on mukana turkin pintana.
Eino-kirja esineenä herättää kaikkialla innostusta.
"Se ei ole kova ja tekninen, kuten monet lelut nykyään, vaan käsin tehty ja pehmeä. Kaikki haluavat kosketella sitä!" Roström naurahtaa.
Päätimme tehdä koskettelukirjan sokeiden lasten käyttöön Celia-kirjastoon. Koskettelukirja auttaa lapsia harjoittamaan sormilla lukemisen taitoa, mutta kuten mikä tahansa kuvakirja, se myös hauskuttaa ja elävöittää sadun maailmaa. Kirjan pitäisi valmistua kesäkuuhun 2011 mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti