Kirja kokonaisuudessaan

Kirjasta tuli kaiken kaikkiaan aika paksu, vielä kun Eino hyppää kirjan sivuille on kirjalla aika muhkeat mittasuhteet. Toivottavasti kirjan lukijat ja näkijät saavat kirjastamme mahdollisimman paljon iloa!

Eino Elefantin valmiit sivut

Eino pääsi kotiin

Maanantaina se tapahtui, Eino kyydittiin vesisateessa kotiin Celian kirjastoon. Tuntui mukavalta saada projekti päätökseen ja nähdä kirja valmiina kirjaston alahyllyllä.


Vielä kun ehdin purkaa kameran niin pääsette näkemään kirjan kaikki valmiit sivut.

Väläys pimeässä

Kannattaa tustustua sokeainkirjoituksen tarinaan taitavasti kirjoitetun nuortenkirjan välityksellä: Dieckmann, Maijaliisa: Väläys pimeässä : Louis Braille ja pistekirjoituksen tarina. BTJ, 2010. Kirja on palkittu Arvid Lydecken palkinnolla. Se kertoo, kuinka sokeille tarkoitetussa koulussa nuoret alkoivat kehittää pistekirjoitusta 1800-luvun Pariisissa. Ihmeellinen tarina lukemisen ja kirjoittamisen tärkeydestä. Hieno keksintö!

Kuvaus, kansi ja matka Celiaan

Tiistaina kuvasimme kirjan sivut. Vaikka kirja tuhoutuisi (kääk!), se on nyt taltioitu. Päivi R. lupasi tehdä kannen vielä. Kesäkuun alussa viemme kirjan Celiaan, missä teksti tehdään pistekirjoitukselle. Ystävämme Petteri on luvannut lukea kirjan "nauhalle" äänikirjaksi. Ja sitten vaan lainaamaan!

Nappitaivas

Sivut ovat valmiit, kunhan saan vielä kaikki sivunumerot ≈ napit kiinnitettyä. Aika hieno tunne. Vielä kun saisin kehitettyä kirjalle sellaiset kannet, jotka pitävät sivut kätevästi sisässään samalla suojaten kallisarvoista sisältöään. Loppumetreillä kuitenkin :)

Näin kuvasuunnittelu eteni

Työssään graafisena suunnittelijana Päivi Roström on tottunut lehtien kuvasuunnitteluun, joten hän käytti samantapaisia työkaluja suunnitellessaan Eino Elefantin kuvitusta. Aluksi hän teki sivukartan, kuten lehtityössä on tapana.
"Kävimme yhdessä kaiman kanssa läpi, mitkä asiat ja henkilöt nousevat tekstistä esiin. Heti käytyämme Celiassa keksin, että haluan kirjaan norsun kärsän oikeassa koossa mukaan. Ihan aitoihin mittoihin emme päässeet, mutta 1,5 metriä pitkä tekonahkainen kärsä on taiteltuna kirjan välissä. Idea siihen syntyi, kun puhuimme Celian asiantuntijan kanssa paljon mittasuhteiden hahmottamisen keinoista", Roström kertoo.

Tekstin ja kuvan piti kulkea käsi kädessä ja tukea toisiaan, kuten näkevienkin lasten kirjoissa.
"Ennen kuin Päivi B. kirjoitti joulun aikaan sadun paperille, en tiennyt siitä muuta kuin sen, että Eino haluaa sirkuksesta Afrikkaan. Ajattelin, että Eino on kiltti, mutta jämäkkä ja itsepäinen. Kaikki muu kuvitus kuin kärsäidea syntyi luettuani tekstin. Eino muokkaantuu netistä löytyneiden valmiiden kaavojen pohjalta. Sen korvien muoto, terävät silmät ja päättäväinen asento tekivät Einosta omaperäisen", Roström sanoo.

Ensimmäinen kuvitusidea kärsän jälkeen oli sirkusteltta. Muita miljööseen liittyviä elementtejä olivat hattara, laiva ja savannin heinä.
"Halusimme vaihdella yksityiskohtaisia kuvia ja koskettelupintoja vuorotellen. Laivakoiran turkki on pelkkänä pintana, samoin savannin heinä. Hattara, sirkusteltta ja tanssijatar Irene on kuvattu yksityiskohtaisemmin."

Kuten aluksi ajattelimmekin, pohdimme kaiken aikaa sitä, miten näkevä ja sokea hahmottavat eri tavalla jotkut sanat ja kuvat. Nauroimme itsellemme, kun emme huomanneet, ettei jotakin kuvaa tai sanaa voi hahmottaa ilman näköaistia. Henkilöt olivat mukana eri tavoin. Eino on erillinen lelu, jota lapsi voi pitää kädessä, Irene on kuvattu kokonaan päästä varpaisiin. Pikkarainen, jonka mukana lukija tulee sirkukseen, on mukana vain niin, että seuraamme hänen katsettaan (sic) ja muita aistejaan sirkukseen ja sieltä pois. Sami-koira on mukana turkin pintana.

Eino-kirja esineenä herättää kaikkialla innostusta.
"Se ei ole kova ja tekninen, kuten monet lelut nykyään, vaan käsin tehty ja pehmeä. Kaikki haluavat kosketella sitä!" Roström naurahtaa.

Muita sivuja

Tämä on oiva projekti. Saa käyttää vihdoinkin niitä kankaanpaloja, nappeja ja neppejä, nauhoja, joita on säilyttänyt tulevaisuuden varalle. Materiaalit, joita ei ole halunnut heittää pois, saavat vihdoin arvoisensa käyttötarkoituksen. On tyhjennetty niin omia kuin äidinkin varastoja. Toivottavasti lukija kokisi tämän kirjan jännittäväksi aarreaitaksi, tekeminen on ainakin tuntunut siltä.


Raitoja teltassa?


Joku on piilossa...


...ja välillä saa koskea miltä hattara tuntuu.

Vielä on yksi sivu tekemättä. Idea on, mutta eräs materiaali hukassa... Kunhan puuttuva sivu vielä syntyy on edessä kansien tekeminen. Jännittävää nähdä kirja valmiina. Tuliko siitä sellainen kuin ajattelimme ja olemmeko huomioineet tarpeeksi lukijaa? Se jää nähtäväksi, mutta ensin se yksi sivu...

Laivakoira autolautalla

Yksi suosikkisivuista on ehdottomasti karvainen sivu. Se on koiran turkki, lilan värinen mutta niin oikean tuntuinen. Sitä on ihana silitellä ja tunnustella, eikä se aiheuta allergiaa, korkeintaan koirakuumeen.


Ensi tuli laiva ja sitten piti tehdä vielä pari autoakin. Kävin äidin nappi- ja nauhavarastolla ja sieltä löytyi auton ´renkaat´. Autot on hyvä kiinnittää sivuihin, etteivät unohdu lukijoiden matkaan. Aika sympaattisia.


Laivan pintamateriaali oli varsinainen löytö. Metallinhohtoinen ja tuntuinen kangas, jonka käyttötarkoitus jää mietityttämään. Mihinkä sitä voisi käyttää muuten?
Laivan kyljen saa vetoketjulla auki ja autot sujahtavat ruumaan, ainakin hetkeksi.

Toffeinen kärsä

Kärsä oli ensimmäinen ideamme kirjaa mietittäessä. Elefantin kärsä on lähemmäs kaksi ja puoli metriä pitkä. Ihan niin pitkää ei Einon kärsästä tullut, mutta aika lähelle kuitenkin. Materiaali on hämmentävää keinonahkaa, jossa on käärmeennahkamainen kuosi. Emme ole koskaan päässeet koskemaan oikeaa norsua, mutta tältä se meistä voisi tuntua.

Kärsässä mahtavinta on ehkä kuitenkin sen pituus. Pientä mietiskelyä aiheutti se miten kärsän voisi paketoidan kirjan sisään, mutta näin sen ratkaisin. Lopputulos on aika hauska.

Taikurin hatusta

Kirja on valmistumaan päin. Pidin tässä taannoin askarteluviikonlopun ja keskityin vain ompelemaan ja unohdin hetkeksi kaiken muun.

Silinteriä aloin tekemään jo paljon aiemmin, mutta se on ollut loppuviimeistelyä vaille valmis. Eilen surahti taas ompelukone ja valmista tuli.

Taikurin hatusta kurkistaa silkkihuivi ja pupunen...

Turkulaisnaiset tekevät koskettelukirjaa näkövammaisille lapsille

Klikkaa ja katso Turku-TV:n video:

Turkulaisnaiset tekevät koskettelukirjaa näkövammaisille lapsille: "Näkövammaisille suunnatuista selkokielisistä koskettelukirjoista on valtava pula ja turkulaisnaiset päättivät tarttua haasteeseen."

Eino julkisuudessa

Tänään klo 18.30 olemme Turku TV:ssä kertomassa koskettelukirjan tekemisestä ja huomenna julkaistaan Turun Sanomissa juttu samasta aiheesta. Kaikki vaan mukaan värkkäämään koskettelukirjoja. Hiihtolomalla on hyvä aloittaa!

Päivi R. on ahkeroinut jo seitsemän "kuva"-sivua valmiiksi ja lopputulos on tosi hieno. Kuka tahansa lapsi tai aikuinen haluaisi päästä hiplaamaan näitä koskettelusivuja, uskallan mainostaa.

Kirja ommellaan, ei paineta

Olemme kuulleet tutuiltamme kysymyksiä siitä, miten kirja oikein painetaan. Ei sitä paineta lainkaan vaan kyse on yksittäiskappaleesta, joka ommellaan kuin pehmolelu kokoon sivu kerrallaan. Kirja lahjoitetaan Celiaan eli näkövammaisten kirjastoon.

Sivujen pohjakankaaksi sopii yksivärinen, likaa hylkivä kangas, jolle kuvat tehdään kohokuvioina. Kuvion pitäisi tunnusteltaessa erottua hyvin taustasta. Värikontrasti kuvan ja taustan välillä olisi myös hyvä olla suuri, jotta heikosti näkevät lapset voivat myös silmillään nähdä jotakin, eivät vain sormenpäillään. Kuvien pitää olla selkeitä ja niiden pitää olla hyvin kiinnitetty, etteivät pikkulapset saa niitä heti irti. Osa sivuista voi olla yhtä koskettelupintaa. Meidän kirjassamme koiran turkki on esimerkiksi koko sivun kokoinen tunnustelupinta, ei muotoon leikattu kuva. Eino itse on erillinen lelu, joka kulkee kirjan mukana sen lainaajalle.

Toivottavasti saamme talkootyöllä tehtyä kirjasta kaksoiskappaleenkin Celian kirjastoon. Päivi R. kertoi, että kolme sivua yhdeksästä alkaa olla valmiina!

Ohjeita koskettelukirjan tekijöille löytyy:
www.celia.fi/ohjeitakktekijoille

Hauska tapa tehdä hyvää, tee sinäkin kirja! Moni on kiinnostunut koskettelukirjoista kuultuuaan niistä meiltä ensimmäistä kertaa.

Hahmottuuhan se

Ruokahalu kasvaa syödessä :) ensin piti tehdä simppeli hahmo ja sitähän se toki on, mutta pitihän sitä sitten vielä laittaa vähän täytettäkin, että hahmosta tulisi kolmiulotteisempi ja hameen ompelu...ei kelvannut ensimmäinen, eikä toinen ja kolmaskin taisi mennä vielä kierrätykseen. Lopputulos on kuitenkin aika hurmaava, käsillään seisova tyttö. Einon ystävä?

Ompelukone surisee

Kävin kangaskaupassa möyhimässä kangasrullia ja pinoja. Kaupat ovat pullollaan ihanuuksia. Käytännöllisyys kuitenkin ennen kaikkea. Päädyin hankkimaan kirjan sivuja varten markiisikangasta, joka hylkii vettä ja likaa. Hyvä vaihtoehto olisi ollut ostaa enstexiä (tai millä nimellä ikinä tänä päivä kulkeekaan), mutta siitä ei löytynyt oikeaa väriä. Ajatuksena oli hankkia vaaleaa, hiekanväristä kangasta jotta sivuille tulevat asiat erottuisivat paremmin pohjastaan. Valittu kangas on itsessään jo aika jäykkää, mutta hommasin tukikankaan vielä kylkeen.

Kirjan sivujen kooksi tulee 25cm x 25 cm, neliö on vain niin sympaattinen. Reunoihin lisätään vielä 5 sentin kaitale/vara purjerengaskiinnitystä varten. Celian ohjeistuksessa kirjan maksimikooksi annettiin 30x30, jotta kirjaa voidaan vielä postittaa.

Ohessa muutamia kuvia miten projekti eteni eilen. Miten kyseinen hahmo tästä vielä kehittyy? Ja miten se liittyy tarinaan?

Afrikkalainen elefantti

Läysin National Geographicin sivulta hyvän selvityksen afrikkalaisista elefanteista. Ne elävät jopa 70-vuotiaiksi ja syövät kaiken aikaa, jotta pysyisivät kylläisinä. Ne ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä ja voivat painaa 6000 kg. Täältä voit lukea Einon lajikumppaneista ja katsoa kuvia: http://animals.nationalgeographic.com/animals/mammals/african-elephant/

WWF:n sivuilta sen sijaan opin, että suurimmat uhkat elefanteille ovat norsunluun vuoksi eläimiä teurastavat salametsästäjät sekä elefanttien elinympäristön muutokset:
http://wwf.panda.org/what_we_do/endangered_species/elephants/african_elephants/

Käytämme koelukijoita

Olemme antaneet Eino-sadun luettavaksi työkavereille ja olemme saaneet hyviä kuvitusvinkkejä ja kommentteja tekstistä. Seuraavaksi pitäisi saada eri-ikäisiltä lapsilta kommentteja. Tyäkavereiden lapset ja siskonpojat ovat listalla ensimmäisenä. Eino ei ole ehkä ihan pienten lasten satu, enemmän yli 5-vuotiaiden. Sen toiminta ei ole kovin suoraviivaista vaan siinä on muistoja ja kertomuksia sadun sisässä.

Eino syntyi 18.1.2011

Olen miettinyt pääni puhki miten saan Einosta kolmiulotteisen. Mielikuvissani Eino oli sympaattisen, ehkä hieman alakuloisen oloinen, unohtamatta päättäväistä ilmettä. Kuvittelin ensin piirtäväni kaavat itse, mutta ensimmäinen yritelmä meni sen verran metsään, että päätin turvautua netin ihmeelliseen maailmaan. Valmiita kaavoja oli vaikea löytää, ja jos jotain löytyikin niin lopputulokset olivat liian yksinkertaistettuja omaan makuun. Onneksi joltain sivustolta löysin peruselefantin kaavat, joita muokkaamalla sain Einoon haluamaani muotoa ja riittävän suuret afrikkalaisen norsun korvat.




Materiaalina päädyin käyttämään huonekalukangasta, joka kestää kovempaakin käsittelyä. Kangas oli sen verran jäykkää, että työstäminen ei ollut kovin helppoa, mutta lopputulos on sitäkin hienompi.


Tässä on Eino elefantti kaikessa komeudessaan.

Facebookissa Tactile books

Celiasta vinkattiin Facebook-ryhmää nimeltä Tactile books, joka on suomalaisten tekemä. Hyvä paikka kysellä vinkkejä kirjan tekemiseen!

Einoa kaavaillaan

Päivin kirjoittama Einon tarina on mainio. Mielikuvitus lähti jo mukavasti liikkeelle ja Loppiaisen olen ajatellut viettäväni Einon parissa. Hahmottelin miltä afrikkalainen norsu näyttää, mittasuhteiden tulisi olla jotakuinkin kohdallaan. Nyt kangaskauppaan! Vaan miltä tuntuu norsun iho?